Uutiset

Simojoessa lohenpoikasia kohtuuhyvin
11:00 - 28.11.2008

Luonnonkudusta peräisin olevia kesänvanhoja lohenpoikasia havaittiin syksyllä 2008 Simojoen sähkökoekalastuksissa enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin. Tätä vanhempia poikasia havaittiin aiempaa vähemmän. Merivaellukselle lähteneiden vaelluspoikasten määrä oli keskinkertainen, ja jokeen nousi emoja keskimääräistä enemmän.


Lohen kesänvanhojen poikasten keskimääräinen tiheys Simojoessa Portimojärven alapuolisella alueella oli noin 20 yksilöä aarilla. Se on lähellä tällä vuosituhannella havaittuja korkeimpia tiheyksiä. Tänä vuonna vanhempien luonnonpoikasten tiheys, 5 yksilöä/aari, on kuitenkin vain noin puolet vuosikymmenen aiemmasta keskimääräisestä tiheydestä .

Pääasialliset poikastuotantoalueet sijaitsevat Simojoen alimmalla kolmanneksella joskin joitakin hyviä poikaskoskia on ylempänäkin. Merestä noin 110 kilometriä ylävirtaan olevan Portimojärven yläpuoliselta jokialueelta ei kesänvanhoja luonnonlohenpoikasia löydetty, eikä niitä sieltä ole koekalastuksissa havaittu kuin satunnaisesti.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos seuraa lohen poikastiheyksiä Simojoen koskissa sähkökalastamalla vuosittain runsaat 30 koealaa. Sähkökalastuksia on tehty 1970-luvun lopulta lähtien.

Emolohia liikkeellä aiempaa enemmän

Kesällä 2008 Simojoella otettiin käyttöön uusi DIDSON-kaikuluotain, jonka avulla saatiin entistä tarkempaa tietoa emolohien vaelluksesta. Luotaukset aloitettiin 23. toukokuuta, ja ensimmäiset lohet havaittiin jo saman vuorokauden aikana.

Vilkkainta kalojen liikehdintä oli 15. kesäkuuta, jolloin 230 yli 60 senttimetrin kokoista lohta ui luotauspaikan ohi ylävirtaan ja 134 lohta alavirtaan. Kalojen edestakainen liike luotauslinjalla oli suurta, sillä alaspäin uineiden lohien osuus koko tutkimusjakson aikana oli noin 50 prosenttia ylävirtaan uineista.

Koko tutkimusjakson aikana ylävirtaan ui 2 230 lohta ja alavirtaan 1 340. Kun nettosiirtymästä poistettiin talvikkolohien eli kudun jälkeen jokeen talveksi jääneiden ja keväällä mereen palaavien aikuisten lohien osuus, saatiin nousukalojen kokonaismääräksi 1 160 lohta. Tämä oli jonkin verran enemmän kuin aiempien vuosien kaikuluotainseurannoissa havaittu lohimäärä.

Tarkentunut nousukalaseuranta yhdessä sähkökoekalastusten ja vaelluspoikaspyynnin kanssa täsmentää muun muassa Itämeren lohen elinkierron mallinnusta, jossa Simojoelta kerättävä tieto on keskeisessä asemassa.

Simojoen lohikanta toipunut

Viime vuosina selkeässä nosteessa olleeseen Tornionjoen loheen verrattuna Simojoen tilanne on selvästi heikompi, mutta runsaan kymmenen vuoden takainen kriittinen vaihe on ohitettu. Siihen nähden tilanne on parantunut, joskaan joen arvioituun tuotantopotentiaaliin (75 000 vaelluspoikasta/vuosi) ei ole päästy.

Nykyiset poikastiheydet antavat kuitenkin hyvän lähtökohdan lohikannan tulevalle kehitykselle. Koskialueilla parhaillaan kasvavat lohenpoikaset lähtevät merivaellukselle seuraavien 1 - 2 vuoden kuluessa ja palaavat takaisin jokeen kudulle 1 - 4 merivuoden jälkeen. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen Itämeren ajoverkkokalastuskiellon seurauksena lohien mahdollisuudet palata takaisin jokeen kutemaan ovat aiempaa paremmat.

Seitsemänsissä Longinojan talkoissa rikottiin ennätyksiä
21:23 - 3.10.2008

Longinojalla talkoiltiin jälleen kerran 28.9.2008 sunnuntaina. Skes Ry:n Taimentiimin järjestämissä talkoissa ahkeroi ennätykselliset 30 talkoolaista aurinkoisessa syyssäässä.

Sunnuntaipäivän aikana siirtyi puroon 50 tonnia kiveä ja soraa kalojen iloksi. Vuosittain pidetyillä purokunnostustalkoilla on mahdollistettu taimenten luontainen lisääntyminen purossa ja parannettu useita satoja metrejä elinalueita. Talkoiden tukijana toimivat tänä vuonna Helsingin kaupungin lisäksi Malmin yrittäjät.

Riista –ja kalatalouden tutkimuslaitoksen järjestämissä koekalastuksissa saatiin luonnonkudusta syntyneitä taimenenpoikasia jokaiselta koealalta. Koekalastuksien huipputuloksista voidaan todeta että talkoilla on saatu luonnonlisääntyminen onnistumaan vuosittain.

Vuoden 2009 talkoissa siirrytään pois paljon kunnostetuilta alueilta ja ryhdytään kunnostamaan Latokartanontien yläpuolisia alueita.

Suomen kalojen lempinimet Maretariumissa
21:22 - 3.10.2008

Kotkan Maretariumissa on kerätty Suomen kalojen eri nimiä keväästä 2005 lähtien. Virallisten nimien lisäksi rakkaimmilla lajeilla tunnetaan useita
kymmeniä lempinimiä. Epävirallisia nimiä suomalaisille kalalajeille onkin tähän päivään mennessä kertynyt yhteensä jo yli neljäsataa.

Yleisimmillä ja tutuimmilla lajeilla lempinimiä on runsaimmin: hauella niitä on jo 52 ja kolmipiikilläkin 22! Maretariumissa esillä olevassa näyttelyssä
kalannimet on kerätty asiakkailta sekä kirjatietojen pohjalta. Listaa kartutetaan ja uusia kalannimiä kerätään jatkuvasti lisää.

Kalojen epäviralliset nimet kuvaavat usein virallisia nimiä paremmin kalan ulkonäköä tai esiintymispaikkaa. Eipä jääne nimestä epäselväksi, minkä
väriset evät ovat punasulalla (sorva), miltä näyttää koukkunokka (lohi) tai missä esiintyvät rantavontulainen (mutu) ja kaislikoitten katapultti
(hauki). Joidenkin lempinimien juuret ovat puolestaan tutuissa vieraissa kielissä: muun muassa kampelaa nimitetään flunteriksi (englanninkielen
”flounder”), ahven tunnetaan apporena (ruotsinkielen ”abborre”) ja purotaimenta kutsutaan tammukaksi (saamenkielen ”tambuk”).

Näyttelyn värikkäästä kuvituksesta vastaa taiteilija Jukka Salo, jonka käsialaa ovat myös Maretariumin teema-altaiden taustakuvamaalaukset.
Hauskoissa maalauksissaan Salo on kuvannut tutut kalalajimme hieman erinäköisinä kuin millaisina olemme ne tavallisesti tottuneet näkemään.
Lempinimensä mukaisesti ahven on puettu raitapaitaan, ja vilukalanakin tunnettu rasvakala värisee lajitovereineen karvahattuun ja rukkasiin
sonnustautuneena. Humoristisissa tauluissa esiintyvät myös muun muassa taskupeiliä muistuttava lahna, vessankanneksi nimetty kampela sekä
sähkösaappaana esiintyvä ankerias.

Näytä kaikki uutiset